Lisa Genova: Edelleen Alice

Processed with VSCO with f2 preset

Lisa Genova: Edelleen Alice
Alkuteos: Still Alice, suom. Leena Tamminen
WSOY 2010
280s.

Edelleen Alice on keikkunut lukulistallani jo pidemmän aikaa, viimeistään siitä asti kun kirjasta julkaistiin hyvin menestynyt elokuva. Elokuvan katsominen on houkutellut kovasti, mutta olen sellainen ihminen, että jos aion kirjan lukea niin haluan sen ehdottomasti tehdä ennen elokuvan katsomista. Niimpä elokuva on saanut odottaa vuoroaan, kun kirjankin lukeminen on hieman venynyt. Mutta onneksi vihdoin sain tämän luettua.

Kirja kertoo viisikymmpisestä Alice Howlandista. Alicella on kolme aikuista lasta ja mies sekä työ Harvardin yliopiston kognitiivisen psykologian professorina. Hän on menestynyt urallaan ja muutenkin Alice elää varsin normaalia elämää. Alice kuitenkin alkaa unohdella asioita, normaalit sanat eivät palaudu mieleen ja tututkin ympäristöt näyttävät niin vierailta, että hän eksyy kotimatkalla. Alice hakeutuu lääkäriin ja hänellä todetaan varhainen Alzheimerintauti.

”Kun yhdistän kaikki nämä tiedot toisiinsa, ne täyttävät todennäköisen Alzheimerintaudin kriteerit.”

Edelleen Alice kuvaa hienosti elämää Alzheimerin kanssa. Kirjoitinkin jo lukumaratonin postaukseen, että tavallaan kirjassa ei tapahtunut paljoakaan, mutta silti tapahtui ihan hurjasti. Mielestäni tämä kuvaa kirjaa hyvin. Kirja etenee melko rauhassa, eikä mitään kovinkaan erikoisia tai yllättäviä juonenkäänteitä tule vastaan. Se on kuitenkin tässä kirjassa vain ja ainoastaan hyvä asia. Lukija saa upota Alicen tavalliseen arkeen, jossa Alzheimer saa koko ajan enemmän ja enemmän valtaa. Lenkillä ei voikaan käydä enää yksin, jotta löytää varmasti takaisin kotiin, töitä on vähennettävä ja aina joku on kotona valvomassa tekemisiä.  Alicen arkielämän kuvaaminen toimi tässä kirjassa mainiosti.

Lisa Genova itse on Harvardin yliopiston neurotieteiden tohtori, joten myös näillä perusteilla kirjan voi uskoa olevan melko realistinen kuvaus taudin etenemisestä. Genovan asiantuntijuus näkyy myös tarkkoina kuvauksina aivoissa tapahtuvista muutoksista sekä niiden tutkimisesta. Tieteellisyyden voisi kuvitella olevan puuduttavaa ja liiallisina määrinä se olisi sitä varmasti ollutkin. Minusta Genova oli kuitenkin osannut tuoda varsin sopivan määrän faktatietoa tarinaan ja hän on tehnyt sen myös lukijalle ymmärrettävällä tavalla ilman, että tarina on kärsinyt.

Voin suositella kirjaa hyvillä mielin ihan kenelle tahansa. Varsinkin, jos lähipiirissä on Alzheimeria voi kirja luoda mahdollisuuden ikään kuin kurkistaa sairastuneen läheisen elämään. Miltä se tuntuu, kun pikku hiljaa asioita alkaa unohtua enemmän ja enemmän, eikä oikein mitään ole tehtävissä. Miten pahalta se voikaan tuntua, kun tietää olevansa kolmen lapsen äiti, mutta samalla ei muista edes heidän kaikkien nimiä.

Seuraavana odotankin sitten jännityksellä, onko elokuvassa saatu tuotua Alzheimer ja sen kanssa eläminen yhtä taidokkaasti esiin. Ainakin leffaa on kovasti kehuttu, joten odotukset ovat korkealla.

★★★

Mainokset