Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa

Processed with VSCO with t1 preset
Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa
Alkuteos: I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv, suom. Outi Menna
S&S 2017
326s.

Joka hetki olemme yhä elossa on ruotsalaisen Tom Malmquistin esikoisromaani ja se perustuu tositapahtumiin. Kirjassa seurataan nuorta pariskuntaa Tomia ja Karinia, jotka odottavat ensimmäistä lastaan. Onnellinen odotus saa kuitenkin äkillisen muutoksen, kun Karinin tila romahtaa, hänet todetaan vakavasti sairaaksi ja lapsi syntyy keisarinleikkauksella. Lopulta Tom palaa sairaalasta kotiin vauvan kanssa, ilman Karinia. Joka hetki olemme yhä elossa kuvaa sitä, millaista on jatkaa elämää läheisen menettämisen jälkeen.

Luin kirjasta jostakin blogista, se kuulosti mielenkiintoiselta ja minuntyyliseltäni, joten pistin kirjan varaukseen kirjastosta ja odotin vuoroani innolla. Kirjan alku tempaisikin mukaansa. Karinilla todettu mystinen sairaus ja Tomin vierailut sairaalan eri puolilla katsomassa vastasyntynyttä tytärtään ja hengestään taistelevaa vaimoaan kuvattiin hienosti ja siten, että lukijankin oli helppo eläytyä tilanteeseen. Mutta sitten Karin kuoli ja Tom saapui kotiin tyttärensä kanssa. Samassa vaiheessa alkoivat minun vaikeuteni kirjan kanssa, eikä sivuja tullutkaan enää ahmittua ihan yhtä innokkaasti. Tomin muistot menneestä yhdessä Karinin kanssa kuvattiin mielenkiintoisesti, mutta kotiinpaluun jälkeinen arki jotenkin tökki. En tiedä tuliko ongelmaksi jo liiallinen realismi byrokratioineen vai mikä. Yleensä realistiset kirjat ovat minun juttuni, mutta jostain syystä kirjaan ei tehnyt mieli enää tarttua samalla lailla. Loppua kohden pääsin kuitenkin taas mukaan tarinaan, toteamaan, että tällaisissa hirveissäkin tapahtumissa elämä lopulta voittaa.

Kaiken kaikkiaan kirjaa luki  keskivaihetta lukuunottamatta ihan suhteellisen sujuvasti, mutta se jokin jäi silti puuttumaan. Kirjan loputtua fiilis oli lähinnä, että no nyt se loppui ja tulipahan luettua. Näin muutama kuukausi lukemisen jälkeen tätä tekstiä viimeistellessäni, en oikeastaan muista tästä kirjasta juuri mitään. Lähes ainoita asioita joita kirjasta muistan on, että Tomin ja Karinin tyttö sai nimen Livia. Kaikki muut mielikuvat tästä kirjasta ovat jo melko hataria. Kertonee jotakin siitä, että minuun kirja ei lopulta jättänyt kovinkaan merkittävää jälkeä, eikä kirja ollut itselleni niin vaikuttava kuin etukäteen odotin. Voisin silti suositella kirjaa hieman itseäni vanhemmille, ehkä kymmenen vuoden päästä minäkin saisin kirjasta aivan eri tavalla irti kuin nyt näin nuorena.

★★★

Mainokset

Rosa Liksom: Hytti nro 6

SONY DSC
Rosa Liksom: Hytti nro 6
Wsoy 2011
116s. (e-kirja)

Sattuipa sellainen tilanne, että olin viikonloppuna kotona parantelemassa flunssaa, eikä minulla ollut tenttikirjojen lisäksi muuta houkuttelevaa luettavaa. Onneksi tilanteeseen löytyi ratkaisu puhelimesta ja päädyin lukemaan tätä Rosa Liksomin Finlandialla palkittua kirjaa e-kirjana. En ole juurikaan e-kirjoja lukenut ja olen sitä mieltä, että fyysinen kirja on aina parempi, mutta tällaisissa tilanteissa, kun kirjastoon ei jaksa lähteä ja luettavaa ei ole, ovat e-kirjat aivan loistava pelastus. Myös reissatessa e-kirja on kätevä valinta, kun ei tarvitse erikseen kantaa kirjoja mukana, vaan kaikki kulkevat puhelimessa.

Hytti nro 6 oli nopealukuinen kirja, joka imaisi minut mukaansa. Luinkin sen alle vuorokaudessa. Tarina kertoo nuoresta suomalaistytöstä, joka matkaa junalla halki Neuvostoliiton hyttikaverinaan häntä itseään vanhempi mies. Matkalla mies kertoo monenlaisia, pääasiassa kovinkin röyhkeitä ja suorasanaisia tarinoita elämästään. Välillä miehen puheet saavat tytön hermostumaan, mutta mies tarjoaa myös turvan tunnetta ja rauhaa nuorelle yksin matkaavalle tytölle. Matkan pysähdyspaikkojen ja junan ikkunasta näkyvien maisemien kautta saadaan myös kuvausta 1980-luvun Neuvostoliitosta ja sen monenlaisista ihmiskohtaloista.

”Tytön mielessä oli vain yksi ajatus: hän vihasi miestä.”

Tyttö esitellään kirjassa vain tyttönä, eikä miehenkään nimeä kovin montaa kertaa mainita. Minusta tämä oli erikoinen, mutta tässä tapauksessa myös hyvin toimiva valinta. Tytöstä sai muodostaa kirjan edetessä pikkuhiljaa kuvaa omaan päähänsä ja pidin tuntemattomuuden luomasta mystisestä tunnelmasta. Myös kirjan kieli oli mieleeni, vaikka joissakin miehen tarinoissa se olikin melko roisia. Tästä kirjasta ja sen kerronnasta tuli jollakin tavalla mieleeni novellit, sillä tarina ei edennyt kovinkaan paljoa, mutta samalla se oli kaunista ja kiehtovaa luettavaa. Monet asiat jäivät myös samalla tavoilla avoimiksi, kuin minusta novelleissa usein jäävät.

Hytti nro 6 tarjosi mielenkiintoisen lukukokemuksen, jota oli vaikea pukea sanoiksi. Ei tämä lempikirjoihini päässyt sillä aina en ehkä aivan täysin päässyt tarinaan mukaan. Sain kuitenkin vedettyä yli yhden kirjan omalta lukulistaltani sekä Kirjojen Suomi -listalta, eikä tämän lukeminen missään vaiheessa pakkopullaa ollut, pikemminkin tuntui haastavalta laskea puhelinta kädestä ja lopettaa lukeminen.

★★★